torstai 30. kesäkuuta 2011

TO: My dear ex

I need this.
Not you.


Haleja ja pusuja, helliä otteita ja katseita
Sitä minä tarvitsen.
Sinä et ole ainoa tai viimeinen,
joka minulle niitä voi antaa.


You said this could only get better
there´s no rush cause we have each other
You said this would last forever
But now I doubt if I was your only lover

Baby, don´t talk to me
I´m trying to let go

There is nothing left to say, so please go away
And let me breathe, stop teasing me.




Before our innocence was lost,
You were always one of those ,
Blessed with lucky sevens ,
And the voice that made me cry .
My Oh My.

En voi puhua
Alan itkeä
En voi katsoa sinua
Alan itkeä
Joten olen hiljaa ja käännän katseeni pois.

Katson kohti tulevaa ja toivon vain parempaa.
Milloin kohtalo on minun puolellani?

En jaksa enää uskoa rakkauteen.

FROM: someone you just lost forever




lauantai 25. kesäkuuta 2011

Everything was perfect, until you decided it wasn't



Harmaus. Taivas näyttää joka päivä samalta. Märältä ja harmaalta.
Olemmeko oikeasti tämän saman taivaan alla? Näyttääkö se samalta sielläkin?
Vai onko kaikki tämä vain minun mielení...
Harmaata. Harmaita päiviä.
Minä laahaan niissä edes takaisin,
maanantai, tiistai vai oliko se maanantai...
En tiedä, enkä edes välitä.
En edes tiedä, mikä kuukausi nyt on. Ja miksi edes välittäisin ?
Tiedän vain, että tämä lapsi, jota yhdessä kannoimme on kuollut. Vain neljän kuukauden ja yhden viikon ikäisenä. Minusta se ei saanut edes mahdollisuutta. Ei saanut sanoa ensisanojaan.
Mutta sinä olit jo liian väsynyt. Sinä tapoit sen ainoan asian, mikä antoi minulle syyn hengittää.





Kaiken tämän jälkeen en vieläkään ymmärrä, missä olen, missä sinä olet, miksi et ole täällä...
Miksi en saa soittaa sinulle?
Kunnes taas muistan sen illan.

Aamulla ensimmäisenä näen sinun kasvosi. Mielessäni.
Suunnittelen soittavani sinulle, saadakseni rauhoittavani, sinun äänesi,
jonka havaitsin vaikka kiireen täyttämältä juna-asemalta.
Sinun tyhmä naurusi, jota sitäkin rakastin, vain koska se oli juuri sinun tyhmä naurusi.
Ja voih.. Sinun silmäsi
Tai ihosi pehmeys
Käsiesi vahvuus, kun kannoit minua
Tai rintasi ylpeys, kun iltaisin sille laskin pääni ja olin vain
sinun pikkutyttösi
Eikö enää ikinä?
Enkä saisi enää koskea...



Vihasin sitä, kuinka sait minun patoni purkautumaan ja ranteeni tulehtumaan.
Vihasin sitä, kuinka itkit luovuttaaksesi.
Vihasin sitä, kuinka helposti päästit irti, siitä, jota ilman et sanojesi mukaan voinut elää. Siitä, jota rakastit.
Juuri se sai minut epäilemään oliko tämä rakkautta ollenkaan.
Ja epäilykseni saivat minut itkemään taas hieman lisää.

Se, kuinka miltei pakotit minut tekemään sinulle sen, jonka minä itse sinulle opetin
teki oloni likaiseksi. Tai ainakin halvaksi.



Kolmas yö. -tai neljäs, en tiedä
enkä itke enää. Äitini hieroo rasvaa sotahaavereihini, avattuihin ranteisiini.

Päätän, tässä ja nyt elää hetki, jollaista en aio enää elämäni aikana kokea.
Se, että itken kesällä pojan takia. Tai tytön.
Loppu kesän aion omistaa itselleni
(ja hauskanpidolle, korkeille koroille ja yhden yön himoille)




Can you see
My eyes are shining bright
'Cause I'm out here
On the other side
Of a jet black hotel mirror
And I'm so weak
Is it hard understanding
I'm incomplete
A love that's so demanding
I get weak

I am not afraid to keep on living
I am not afraid to walk this world alone

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Wish I could take you all, I'll take you in my arms




Jokerin pehmeät kädet tanssivat lanteillani
Hän nostaa katseensa oot sä laihtunu

Kyllä. Viisi kiloa muutamissa viikoissa.
Miksi
En tiedä.

Saan syömättömyydestä outoa mielihyvää. Jokinlaista tyytyväisyyttä itseeni.
Vaikka en edes yritä laihduttaa. En edes halua. Olen tyytyväinen uusiin muotoihini.
Silti, minulla on tunne
Se sama tunne
Voiton tunne syömättömyydestä
Ja omatuntonnon pistoksia jokaisesta ateriasta.

Niin. Takaisin hetkeen isoisoäitini vanhalla aviovuoteella punaisten jouluvalojen alla Jokerin sylissä.
Jokeri availee lahjaansa, nostaa hameeni helmaa, sormeilee sukkanauhoja, piirtelee kylkieni ääriviivoja mustalla pitsillä.
- Korsetti... ?


Lempi levyni soi taustalla ja minä huudan sydämeni pohjasta.





Right now everything is so fucking awesome. ' Cause you're my everything ♥
I'm honestly happy.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Fuck it for me bitch

Riitaa Jokerin kanssa.
Kysyn häneltä onko tässä enää toivoa
Hän vastaa ettei tiedä
Hän on väsynyt välimatkaan
Niin kuin minäkin
Olen mustasukkainen
Niin mustasukkainen, että sydäntäni kylmää.
aivan, kuin sisälläni olisi raaka murha
En kestä
Lyön pääni lasii, taitan kehoni puukolla ja raavin vanhat arpeni auki
En jaksa olla vahva enää, nyt on pakko
tuntea edes jotain muuta, kuin surua
mattoveitsi kurkulla

Itken tunteja ja turvaudun siihen ainoaan ystävääni, joka sekin on eloton. Ja ainoa, joka minua on koskaan kuunnellut ja halannut, olen ollut surullinen

En syö. En pysty enää. Kuihdun taas, toivottavasti tällä kertaa pois.

Missä on minun sylini? Missä on minun paikkani
Mihin olenkaan kadottanut kaikkeni...

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Few words of hope


Suicide isn't an option.

It never has been it to me.

Even I have been screaming :

' I' will kill myself '

Even I have been writing

suicide notes

Even I had cryed all night

And couldn't sleep

And felt so tired

Tired of trying

Try to rise

against the apathy




It all..

There was so dark

I was looking myself through the glass

Couldn't feel

Couldn't see





However

I had a dream

Dream of living

Dream of breathing

Dream of real love





I kept it on my mind

I preserved in my heart

Kept myself hoping

That there was a future to me too.



Sometimes

The death was close

Closer me than my own heart

...



So how the fuck I'm still here?



I don't know...


I gotta find it out..

someday



Something inside of me

kept me alive

I guess




I know you

If you're thinking the same

That this is end of your life

Open your eyes

See me

See what I have been gone through

All those same things than you

This is a sign

This is a story of surviving

Believe yourself

Believe in your dream

And everything is possible.

It hasn't end yet.





There is a future to everyone.

Keep believing !



sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

White kisses, passion and suspenders


Ostin tänään Jokerille lahjan. Lahjan, jonka hän näkee minun päälläni ensi viikonloppuna, kun yökyläilen hänen luonaan. Odotan hänen yllättyvän iloisesti, enkä malta odottaa, jotta näen hänen ilmeensä ja kiihkosta palavat silmät.

En voisi olla onnellisempi. Aamulla tulin ajatelleeksi, kuinka tämä rakkaus on juuri kaikkea sitä, mistä pienenä haaveilin, kaikki hänessä. Hänen luonteensa, kaikki. En voi sanoilla kertoa. Tästä julmasta maailmasta ei löydy niin kauniita sanoja kuvaamaan hänen sydämensä hyvyyttä.



Olen miettinyt, miten rakkauteni Jokeriin on muuttanut minua. Miten Jokeri on muuttanut minua. Ainakin se on selvää, että olen itsevarmenpi. Hänen hyväksyntänsä on saanut minut viimein uskomaan, että olen hyvä. Se, että hän sanoo minua kauniiksi juuri heränneenä, ilman meikkiä, kuulostaa korvissani huonolta vitsiltä ja naurahdan, mutta hän tosissaan sanoo minun olevan kaunein ihminen maailmassa. Hänen pyytteetön rakkautensa on parantanut menneisyyden haavani, ainakin se on vienyt sen kyynisyyden tunteen, jota tunsin ajatellessanikaan rakkautta. En ikinä uskonut sen olevan mahdollista. Rakkaus. Hän on antanut minulle toivoa.