keskiviikko 31. elokuuta 2011

Day before:

Oksennan puukkoja koulun vessassa muiden kadottua tunneille.

Today:

Mustaa kahvia ja paljon naurua ja vettä.


 Tämä on myrkkyä.

maanantai 29. elokuuta 2011

I find no solace beneath a Godless sky

I against I.
What's left inside?
So I slip below.
I can't resist the undertow.
I can't resist.
No, I can feel the deadweight.
I can feel the deadweight of my soul dragging me from this world




Kylmyys.
Hypyn kädet ovat kaukana
Punapää on kaukana
Minä olen kaukana
Leikkimässä hippaa kuoleman kanssa
Ajatukseni liitelevät taivaalla talvea pakoon lähtevien lintujen tavoin
Minä en vain voi lentää pois

En vain osaa kuvailla tätä
Mitään



p.s jälleen yksi päivä (huomaamatta) kulunut vain kahvilla ja tupakalla
ja oloni on mahtava
vaikka en ole aikoihin tuntenut itseäni näin rumaksi ja suureksi
En tiedä
Ehkä se johtuu niistä Hypyn käsistä
Jotka lepäävät hänen sylissään niin kaukana minusta

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Holiday in hell



Missä on kontrollini
Missä on iloni
Missä on perheeni
Missä
Miksi



Yksinäisyys ahdistaa, yksin ahdistaa
tärisen yksin kauppakeskuksen vessassa ja luulen romahtavani siihen paikkaan
Jokin sisälläni käskee olla syömättä, vaikka järkeni sanookin, että nyt on pakko
Syödä.
Laihdun äänen johdattelemana aina 40 kiloon, jonka jälkeen järkeni herää ja saa minut
lihomaan. Nyt olen jälleen matkalla kohti 40 kiloa. Olen syömättä ja ahdistun
Syön ja ahdistun. Ahdistun ja oksennan. Vaikka mahahappoja jos en muuta.
Olen niin väsynyt tähä jojoiluun. Ota minusta jo valta ole niin kiltti, pidä minut ilmassa
pilvissä ja kuvitteellisessa maailmassa, jossa on kyse vain solisluista ja dieetti colasta.
Tässä maailmassa, pilvien päällä ihmiset eivät voi minua satuttaa. Minä olen ainoa
joka siihen pystyy. Haluan paeta.

Nälkä
Paniikkikohtauksia, lieviä tosin yleisillä paikoilla, suurempi lääkemäärä ja unta ketipinorilla keskellä lauantai päivää. Nälkää, ahdistusta, yksinäisyyttä. Riitoja äidin kanssa. Ja syvä hiljaisuus.





Miten minusta tuntuukaan, että olen menossa alas...

maanantai 8. elokuuta 2011

Maybe it isn't just fairytales with happy ending

Olin juuri tulossa hehkuttamaan, kuinka jäinkään heitteille koko vuodeksi koulun suhteen. Aikuinen tuli kertomaan juuri ilo uutisia. Sainkin paikan! En joudukaan makaamaan seuraavaa vuotta toimettomana Ei-Missään.
Mahtavaa. Ihanaa. Olen niin innoissani ! 

Vielä muutamia minuutteja sitten suunnittelin peitteleväni tämänkin päivän paksuun untavapeittooni
ja peittäväni päiväni mustiin verhoihin, mutta tämän potkun voimalla jaksan taas olla vahva ja hereillä.
Masentavia harmaita päiviä on ollut viime aikoina liikaa, samoin myös pettymyksiä ja epäonnistumisia syömisten kanssa. Tänään minä jaksan, nyt minulla on taas viiva horisontissa ja syy pinnistellä !

Aresti jatkuu edelleen, jonka vuoksi en voi juurikaan päivitellä kuulumisiani ja muutenkin 
kirjoitukseni ovat luultavasti köyhiä ja kuvattomia siihen asti kunnes saan oman rakkaani (läppärini) takaisin.


perjantai 5. elokuuta 2011

35 kg- Just a fucking dream?

35 35 35 35 35 35 35 35 35 35 35 35 35 35 35 kg
54 54 54 54 54 54 54 54 54 54 54 54 54 54 54 cm


it's all I need to be loved. 



Punapäätä ja salmiakki kossua ja siideriä liikaa ruokaa.


Mä rakastan sua ja mua sattuu kun sä kuihdut
Et sä nää et sä oot sairastumassa
-Punapää 


Niin kauan, kun ympärilläni ei ole rakkautta, minä luon sen itse. Syömättömyydellä ja kurilla
Nora käskee minun työntää sormet kurkkuun, se on se rehellinen ystävä, joka oikeasti minua rakastaa, joka haluaa minulle vain hyvää, ja että joku päivä vielä löydän sen mitä etsin ja itseni
Niin nimitin tämän äänen päässäni Noraksi, koska en sitä edes kehtaa kutsua anoreksiasksi tai muuksi
Ei tälläinen läski voi olla anorektikko ei voi



Anteeksi, olen humalassa ja sanani ovat sekaisin salmiakki kossussa 
ja kaikessa paskassa.


Viimeiset kaksipäivää olen oksentunut kaiken
paitsi tänään. Ehkä voin vielä yrittää? vai




Toivon todella, etten enää heräisi ikinä toivon vain lääkettä, jolla lopettaa kaikki
olen niin väsynyt
ja loppu




p.s olen tietokonearestissa viimeviikonloppuisen juhlimisen seurauksesta, ja siksi en voi juuri kirjoitella kuulumisiani. Olen kirjoittanut kaiken aikaa, pieneen päiväkirjaani, salaiseen laatikkoon ja nyt kun sain tietokoneen käsiini, tietenkään minulla ei ollut muistivihkoani. Huoh. 


Nyt vedän päiväni alas posliini jumalasta, revin demonit ylös kitalaestani ja menen nukkumaan, toivottavasti.
Ja huomenna on nälän päivä.

maanantai 1. elokuuta 2011

Here I come alone, here I come the victor



Maanantai ja ensimmäinen elokuuta. Syksy on nousemassa ja aurinko laskemassa. On kylmä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Minä palelen syvältä sisältä. Jokin painaa keuhkojani.
Huoli, murhe, katumus.
Ja se maanantai. Aina yhtä ankea. Vihaan maanantaita.
Niin kuin joka ikistä päivää viikossa.
Ainakin, niitä, jotka joudun pakosta viettämään Ei-Missään.

Punapää lähti ja minä piirrän käsiini luita. Hiljaisuuteni ja yksinäisyyteni. Haluaisin nukkua päiväni pois.
Riitaa äidin kanssa. Taas. Niin kuin aina.



If you don't care about me, why should I care about myself?


Mustaa kahvia ja vettä, liian vähän sitäkin ja pelkään kuivuvani.