I am a great sinner

Olen niin vihainen ja turhautunut. Miksette te sitä näe?
Olankohautus ja sytytän tupakan. shit happens sanon
Missä aineissa olen joskus väittänytkään lopettavani tätä...
Tupakan tuoksukin. ah. Joku sanoo, että se on ällöttävä?!
Köhässä suuni täyttyy tervalla, rakastan sitä, vaikka vihaankin tervaleijonia.
Olen väsynyt välittämään, väsynyt yrittämään olla kaunis.
I don't give a fuck about food I don't give a fuck about school
fuck the future fuck me kaikki menee painollaan, elämäni on ikuinen sunnuntai kooma
Kunnes taas räjähdän enkä jaksa enää olla siedettävä. I won't even try to resist oikeastaan odotan innolla ahdistuksen pistävän jalkani juoksuun ja maltaan maun sokaisevan tajuntani
Retkut kaulalla loisena toisen nurkissa paossa niiltä joita voisin vihapäissäni satuttaa
Likaiset hiukset ja krapula, toinen likainen pää haaroissani.
Holtitonta, ehkä. Niin hekin sanoivat katkaisuhoidossa ja pudistivat päätään.
Voi pientä tyttö rukkaa.
En kaipaa sääliäsi, tiedän etten ole viemässä kukkasia isäni haudalla. Ei, hän tuokoot niitä minun haudalleni.
Ja olen aivan tyytyväinen tähän ratkaisuun.

Ei täällä ole mitään nähtävää.

Kaikki tapahtuu niin nopeasti, etten itse edes jaksa pysyä kärryillä. 

Katkaisu hoito, vapautuminen siitä takaisin arkeen, jossa minua ei odota mikään.

Avautuminen entiselleni ja siitä seurannut tunteiden kohahdus.

Pilvilinnojen romahdus, toisin sanoen puhelu sossultani

sinä et pysty siihen sanat viiltävät, polttavat sydäntäni. Minun unelmani...

Väliäkö sillä pystynkö siihen puolen vuoden päästä? Vuoden päästä olen kuitenkin matkalla juuri sinne minne eniten haluan, ja sinun tehtäväsi on vain seurata perässä, jos et menen yksin!

Entinen rakkauteni, josta niin yllättäen olikin vielä hetkeksi tullut nykyiseni, huokaa syvään

Ei tästä tule mitään.

Niin sekin on jälleen ohi, enkä osaa edes pettyä, minulta on viety oma kotini unelmissani, minun kissanpentuni,

hetkeni hänen kanssaan, unelmani, kaikki ne yliviivattu, pyyhitty pois, ilman että minulle on edes annettu mahdollisuutta näyttää, että minä pystyn siihen.

Kaikki työ unelmieni eteen on ollut turhaa. Voisin yhtä hyvin taas avata pullon, viettää loppuelämäni jaksoissa suljetuilla, aina siihen saakka, että saan määrätä omasta itsestäni. Olen niin vihainen, ettei hengittämisestä tule mitään. - Tai no.. Milloin se edes olisi ollut mahdollista sossujen olessa elämässäni. Minut on määrätty mätänemään vielä vuoden, jonka jälkeen jään luultavasti yksin taistelemaan tämänkin läpikäymäni paskan traumoja vastaan. Vuosi. Pelkään, etten jaksa. Tiedän, etten jaksa. Alamäki on tulossa, jälleen, juuri kun ehdin huokaista ja luulla ettei minun enää ikinä tarvitsisi tarttua terään, avata sitä terävien objektien laatikkoa, satuttaa itseäni saadakseni edes hetkeksi helpotusta kipuun, jota en muuten voi käsitellä kuin repimällä valtimoitani ja itkemällä pullooni. 

Tulevaisuus on taas yhtä mustaa. 

Huokaisen ja matkaan kohti K-rautaa ostamaan ison kasan köyttä, alkon kautta.