torstai 21. heinäkuuta 2011
And I know that we'll be just fine.
Elämä on paljon helpompaa
ilman
tyhmiä ihastuksia, rakkautta, parisuhdetta
vanhempia, joiden kanssa tapella
ajatuksia tai tunteita
varsinkin ilman rakkautta.
Päivästä toiseen etsin iloisia asioita ja yritän turruttaa tuskani tunteettomuuteen
Päivästä toiseen jätän lääkkeet syömättä
Päivästä toiseen nauran kyyneleeni pois.
En enää edes itse tiedä, milloin nauruni on valheellista ja milloin aitoa syvältä kumpuavaa
En tiedä mitä tuntea. Jos en tunnekkaan mitään? Minä olen ok, uskokaa jo.
Meidän hetkemme olivat ihania ja arvokkaita
Toit minulle paljon hyvää, uskoa ja toivoa. Rakastit minua sellaisenaan, kaikkine virheineni
ja pelkoineni. Tuit minua silloinkin, kun en jaksanut uskoa meihin tai itseeni, sinun rakkauteesi.
Tulen aina muistamaan sinut sellaisena, vaikka satumme saikin niin ruman lopun, vaikka emme enää
ikinä puhuisi toisillemme. I will keep this memory of you and me. Kyyneleet silmissä nauran meidän hölmöille hetkillemme. Onnea ja surua sekaisin poskillani. This bitter sweet memory will remain. Olen surullinen, että se loppui. Mutta olen iloinen, että se oli. Kiitos ja näkemiin, sinä kuulut muistoihin.
tiistai 19. heinäkuuta 2011
One day you will believe, the time will come to bury your bitter self
Alkoholi tuo suuhuni sanoja, joita en tiennyt minulla olevan. Uusia ajatuksia ja oivalluksia. Ymmärrän, en itke Jokeria, vaan tätä yksinäisyyttä jonka hän jätti jälkeensä. Onneksi Punapää on vierelläni, ajattelen. Ilman häntä olisin varmasti loppuun palanut.Tunnit kuluvat, puheet muuttuvat raa'emmiksi. Onnen kyyneleistä, tulee tuskan pisaroita. Minä laulan oksentavalle Punapäälle " katso minun vuotavan, katso "
Punapää rukoilee Jumalaa apuun, apuun epätoivoiselle ateistille
Pikku tunnit ovat aina yksinäisiä. Laskuhumala on aina yhtä itsetuhoinen. Ahdistaa ahdistaa ahdistaa
Lääke, lääke, lääke, lääke lasken kuuteentoista ja nielen ne kaikki kerralla, hajonneen nuolen pöydästä
Pyydän apua
Kuolemaan.
Mattoveitsi hiertää läskiä
Kyyneleet valtavaat ruumisarkkuni virtana
And you can't hold back...
Ripustaudun verhotankoon
Your last breath will be the moment you realise your fate
Kuulen oman ääneni, mutten ymmärrä sitä
You have gone too far, and you know it's too late
Oksennan vaahtoa ja itkua roskakoriin kompuroin
kaikki menee mustaksi
kaadunko taas
otatko kiinni
Punapää rukoilee Jumalaa apuun, apuun epätoivoiselle ateistille
Pikku tunnit ovat aina yksinäisiä. Laskuhumala on aina yhtä itsetuhoinen. Ahdistaa ahdistaa ahdistaa
Lääke, lääke, lääke, lääke lasken kuuteentoista ja nielen ne kaikki kerralla, hajonneen nuolen pöydästä
Pyydän apua
Kuolemaan.
Mattoveitsi hiertää läskiä
Kyyneleet valtavaat ruumisarkkuni virtana
And you can't hold back...
Ripustaudun verhotankoon
Your last breath will be the moment you realise your fate
Kuulen oman ääneni, mutten ymmärrä sitä
You have gone too far, and you know it's too late
Oksennan vaahtoa ja itkua roskakoriin kompuroin
kaikki menee mustaksi
kaadunko taas
otatko kiinni
I'll run just to see the sun
and I'll watch as light crushes all
We'll see how the cities fall on our own
See the way the vultures circle our heads
is this over?
and I'll watch as light crushes all
We'll see how the cities fall on our own
See the way the vultures circle our heads
is this over?
Ymmärrä, minä yritän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




