keskiviikko 28. joulukuuta 2011
My dear lonelyness
Huohotan, kuulen pulssini kiihtyvän, kuulen äänen sisälläni
Huora
Isken rystyseni seinään tai vaatekaapin oveen
Seinä jättää jäljen rystysiini, puren kieleeni
Lyön reisiini läski läski
Ei
ikinä
tarpeeksi
hyvä
I feel like I'm going to die
end up like this alone on the floor
tiistai 20. joulukuuta 2011
very everything falling apart
Hey darling ! Do you know how it feels like that you're so ugly that you can't eat anything?
Well I do, and it's your fault.
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Losing my religion
Without you
I can't fly
again I'd choose drugs.
Selvinpäin kaikki on tuskaa ja paniikkia.
Pala kurkussa kasvaa
Oksentaminen ei auta
Kilot kasaantuvat
Koska elämä on lahja siitä ei saa luopua
vaikka kuinka haluaisi.
Minut on pakotettu elämään.
lauantai 10. joulukuuta 2011
Love so pure : eating disorders
Epäonnistuneelle ihmiselle pienetkin onnistumisen tunteet
ovat kultaa
sielun ruokaa
Tyttö, joka tuntee itsensä rumaksi tarvitsee näitä pieniä hetkiä
illuusioita
harhakuvia peilissä.
Syömättömyys ja lattiakaivon täyttävä mahassa käynyt suklaajäätelö.
Nämä asiat voivat luoda sen illuusion.
Lantioluut ja onnistumisen tunne, se pienen hetken onni.
Vaikka se kestääkin vain hetken, tuo lohdullinen itsetyytyväisyys,
vaikka se johtaakin ikuiseen kiereteeseen.
Hiuksen varassa keikut onnen ja itsetuhon välillä.
Repsahdus ja lyönti.
Onnistuminen ja hymy.
Olet epäonnistunut painoit sitten 50 kiloa tai sitten 35 kiloa.
Olet niin syvällä ettet usko voivasi koskaan elää ilman sitä.
Vaikka onnistuisitkin kurkottamaan pintaan
Se kutsuu sinua
Aina heikoimpina hetkinäsi, aina uudestaan sukeltamaan
Aina heikoimpina hetkinäsi se tarjoaa ystävän tukea
puhdasta rakkautta ja lohtua.
Tämä lohtu vain ajan myötä muuttuu kyyneleiksi ja tuskaksi
anemiaksi, luukadoksi
masennukseksi ja paniikiksi.
Nainen, jonka aviomies tätä lyö ei voi olla onnellinen.
p.s I still miss him too much
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)