maanantai 18. huhtikuuta 2011

I hold my breath and lose the feeling .



Piina penkissäni, mieleni myrskyissä pyörii pieni syömishäiriön hurrikaani. Tai sen jäännökset.
Pirulainen naputtelee niskaani, kaloritaulukot hyppivät silmille. Syömättömyydestä ei tule mitään.
Syömisestä ei tule mitään.

Olen lihonut.
Ahdistaa.
Jätän lounaan ja aamupalan väliin.
Ratkean välipala aikaan syömään kaksi paahtoleipää.
Hups.
Taidan unohtaa päivällisen.
Taidan lähteä lenkille.
Taidan hukuttaa ajatukseni elokuviin loppu illaksi.
Tänään minulla on porttikielto keittiöön.

Lääkkeet eivät auta, turruttavat vain pahimman tuskan, muodostavat padon kyynelten joelleni. Ja kun pato murtuu....
Niin. Löin itseäni mattoveitsellä käteen. Oksensin lattialle silkasta pahasta olosta.
Luulen että tarvitsen vahvemman lääkityksen...

Päätin lopettaa tupakoimisen. Tai ainakin yrittää. Kolmas päivä ilman tupakkaa ja naureskelen itsekseni, että mihin olenkaan ryhtynyt ja miksi. No.... Kuulostaa tyhmältä, mutta lahjamatkakortin takia. Jokerin takia. Meidän ja yhteisen hotelliyömme takia.

Jokeri todella pistää pääni aivan sekaisin. Aamuisin itken onnesta, iltaisin itken ikävästä.
300 kilometrin välimatka on kuin tulehtunut haava rinnassani.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Maybe we're victims of fate


En halua enää. Tuntea syyllisyyttä, yksinäisyyttä. En halua tuntea pelkoa siitä, että rakastan. En enää.
En halua pelätä. En halua syyllisyyden taakkaa jokaisesta murusta jonka painan kielelleni. Haluan elää täysin rinnoin vapaana tuskasta masennuksen verhosta, hengittää tämän kevään ilmaa raikkaana ja uutena.

Pelkään jatkuvasti avata suuni. Syyllisyys on liian suuri. Samalla pelkään jatkuvasti, että suljen suuni kaikelta.
Pelkään katoavani taas siihen kalseaan maailmaan, jossa kasvoni yhtyvät kalpeina huoneeni valkoisiin seiniin, oksennus kuorruttaa sormiani ja jokainen ruoanpalanenkin tuntuu kiveltä kurkussa. Siltä se aina tuntuu. Mutta en huuda, en puhu. Minä odotan jotain tapahtuvan.

Pitäisikö minun puhua? Miksi pitäisi
Miksi edes haluan eroon siitä, joka niin pitkään piti minusta huolta....



Ehkä siksi, että minulla on nyt jokin todellinen, vierelläni. Jokeri katsoo syvälle silmiini ja sanoo 'rakastan sinua'
Ja minä vain epäilen.

Ja minä vain odotan.
Maailmanloppua.
Ja minä vain pelkään.