keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Salt my eyes, in hope I won't see your smile.



Tyttö pieni leikkii tulella, vasta parantuneet haavat jo murisevat vaalealla iholla
Suolaa ja etikkaa. Ei osaa virheistään oppia, ei osaa sanoa ei
Kohta olet taas rikki, minä lupaan.

En halua elää tätä riippuvaisuuden tunnetta uudelleen. En enää ikinä, en kenenkään ihmisen kohdalla. En halua polvistua hirttosilmukan eteen. En halua olla taas se heikko johon sattuu. Sellaistahan se on. Olla rakastunut.

Kohta sattuu. Ja kovaa.

41 kiloa 165 senttimetriä. Mikään ei riitä, mikään minussa ei saa häntä pysymään. Täytyy olla parempi.

Ei kommentteja: