Kesäyön viileys ja samettinen pehmeys. Pimeys pitelee minua sylissään. Tiputtelen sieluni sadepisaroita ikkunasta ja puhallan savua. Tervaa ja häkää. Kaupungin valot taittuvat tummalle taivaalle. Roikun ikkunassa, tuuli vasten kasvojani. Tärisen. En kylmästä, vaan pelosta. Tupakan punainen tulipää ainoana valonlähteenä. Mitä jos hyppäisin? Kuka minua pelastaisi
Vihaan näitä ajatuksia. Vihaan näitä kyyneliä. Vihaan.
Miksi taas
Juuri, kun olin päässyt jaloilleni ja oikeasti hymyilin
Ja nyt itken ikävästä ja yksinäisyydestä
Ahdistuskohtauksia. Punaisia puroja vatsallani. Puroja minun verestäni.
Puroista tulee jokia.
Miksi taas
Juuri, kun olin päässyt kuiville
Pakkoajatuksia, joita en tunne omikseni.
Itsetuhoisuutta ja syömättömyyttä. That's what I'm made of.
Pimeys ei koskaan tule yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti