Haluan sen takaisin, vaihtaa tämän pop cornien, murojen ja muun paskan pyöristämän pallon takaisin lauta vatsaan ja lonkkaluihin, siihen mikä se vielä aamulla oli. Olisin halunnut sen keveyden tunteen kestävän koko päivän. Aikuisella on sanat, nuo terävimmät miekat et pääse kotiin viikonloppuna jos et syö.
Lounas. Päivällinen. Vielä iltapala edessä. Liikaa, liikaa, liikaa
Ahdistaa, kädet syyhyää, pala kurkussani kasvaa niin isoksi, että olen tukehtua
itken polvillani kuntopöyrän vierellä, en saa henkeä ahdistukseltani
jalkojani särkee
puolitoista tuntia
1001 kaloria
Ahdistaa, en halua syödä, haluan syödä, on pakko, ei ole, ei ole mikään pakko
Mutta minut pakotetaan
syömään...
en halua, haluan, ei ei
en halua syödä enää illalla, en illallakin
Itken sekavuutta
enkä tiedä mitä tuntea
Nyt en edes tiedä haluanko kotiin. En taida haluta.
Taidan laittaa suuri sankaiset silmälasini päähän ja lääkehuuruissa tanssia The Smithsin tahdittamana pakoon surkeaa elämääni ja suppeita ajatuksiani, aina aamuyöhön saakka.
Huomenna aloitan alusta, paremmalla mielellä ja tyhjällä vatsalla.
Huomenna haluan liitää onnesta.
Vaikka olisinkin yksin, aion nauttia kotini tuoksuista, kahviloista ja vaatekaupoista.
Vaikka olisinkin yksin, minä menen huomenna kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti