I gave my self some time today, Sat down and critized my way..

The dark was born when i could see
that love is not inside of me

Cant handle the pain
this life is so hollow

And I cant make the rain
to drown my own sorrow

Im dead of what this life have done

Istun jalat ristissä metallisella alustalla. Suuret silmieni sadepisarat kastelevat poskiani. Poltan tupakkaa ja niiskutan, yskin ja istun yksin kuunnellen luovuttamisesta kertovaa kappaletta. Olen tuhansissa säröissä, olen loputtomiin ahdistunut. Tänään voisin jopa pitää kuolemaa mahdollisuutena. Usko, risti, jota kannan kaulassani tuntuu muuttuvan painavammaksi kantaa. Suutelen sitä ja pyydän apua, uskoa ja toivoa. Annan aikuiselle kirjeen, jossa pyydän apua, selitän syömättömyyteni ja ahdistukseni. Hän hermostuu. Minä itken. Katselen ranteitteni ohuen ihon läpi kuiskivia valtimoita. Painan metallipalan, lohtuni, rannettani vasten ja katselen siitä valuvia loputtomia pieniä punaisia puroja ja putouksia.

Haluan itselleni tulevaisuuden ja merkityksen. Haluan itselleni syyn siihen miksi olen täällä. Haluan olla huomenna, edes huomenna onnellinen. Haluan merkin, että kaikki tulee vielä muuttumaan paremmaksi. Haluan merkin, siitä, että minäkin voin olla onnellinen. Toivon auringon näyttäytyvän minulle huomenna. Tänään tajusin sen lämmittäessä kasvojani kuinka kovasti olenkaan kaivannut sen säteitä. Auringon lämpöisessä syleilyssä minun on paljon helpompi hengittää, helpompi hymyillä. Se muistuttaa minulle, että kesä on tulossa. Se kesä, jonka piti olla elämäni paras.

Aikuisen painostuksen takia söin tänään. Aikuinen puhuu, että vie minut suljettujen ovien taakse pakkosyöttöön ja epäonneen, jos en ala syömään normaalisti. Minä en näe mitään eroa elämässäni aikuisen kanssa ja suljettujen ovien välillä. Elämäni on yhtä tyhjää täällä, kuin mitä se voisi olla siellä. Rakkaani ovat jossain muualla, eivät minun luonani antamassa minulle syytä hymyillä joka päivä.

Mutta tiedän, että jos suljettujen ovien taakse joudun on miltei mahottomuus päästä vapauteen ja omaan asuntoon kesällä. Nyt on pakko olla kiltisti ja syödä. Ainakin joka kolmas päivä.

Puolet 45 kilokalorin nuudelipussista alas kurkusta, loput möyhityssä roskakorissa.

Pop cornia pinsettiottein, tarkkaan valikoituja suklaakarkkeja. mandariini ja pari juusto siivua sinapilla.

1 kuppi glögiä, vettä, 1 kuppi kahvia, 1 coca-colaa. Ja vielä puolikas lasillinen. Huoh.

and this world is lost in fire
and the flames are reaching higher