sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Life is sink or swim.




Taistelua mielessäni. Järki sanoo, että syö, tuntematon ääni huutaa vastalauseita ja piiskaa selkääni maatessani sängyssä, tuijottelemassa pöydälleni pinottuja keksejä. Järjen ääni puhuu minut ympäri ja saan taas kuulla sen tuntemattoman äänen syytöksiä.

Käytän vihaa virtani, kanavoin sen voimaksi lihaksiini polkiessani kuntopöyrällä seisaaltaan, niin kovaa kun vain pystyn, niin kauan, kunnes viha kuluu pois. Haluan kulua pois viimeisintä rasvahiukkasta myöten.



Haluan kulkea kauas vaaleanpunaisessa auringonlaskussa,
liitää vetten päällä, aina maailman laidan yli ja
lopulta pudota tyhjyyteen, palaa sirpaleiksi ja mustiksi siiviksi,
lentää jonnekin muualle, missä en ole enää olemassa.



vettä, teetä, maitokahvia 2 kuppia, salaattia, kolme keksiä.
Läskiahdistus ja valtava määrä itseinhoa.
Olen niin vihainen itselleni, kaikelle mikä luitani ympäröi.



Take me there.
Take me... Where?


2 kommenttia:

SILVERDROPS kirjoitti...

Mun mielestä nuo sh-hoidot on välillä vähän turhan radikaaleja. En tiedä paljon painat, mutta uskon että melko vähän? Kuitenkin, yksi kaverini joutui liikuntakieltoon ja tarkkailtavaksi mitoilla 160/44. No hän oli sillon tosi laiha, eikä tehnyt pahitteeksi lihoa viittä kiloa, mutta sitten se meni muutamassa kuukaudessa toiseen ääripäähän, hän lihoi kauheasti, mittoihin 160/62 tosi nopeasti. Nykyään hän on tosi turvonnut ja masentunut.. Tommonen on mun mielest tyhmää, että sitte syötetää ihan liiallisuuksiin. Toinen kaverini taas teki ns. parantumisen järkevästi, laihimmillaan mitoilla 165/44 ja lihotti sitten itsensä mittoihin 165/55 ja edelleen hämmästyttävän hoikka, mutta normaalipainoinen ja hän on tyytyväinen :) Mun mielestä siinä pitää olla jonkinlainen järki.
Mutta joo, tuo sukupuoli-asia on vielä Suomessa aika hiljasena, kyllähän niitä transihmisiä on, mutta niistä vaietaan aika lailla, verrataan esim. Thaimaahan, jossa tehdään paljon leikkauksia ja hyväksytään transihmiset. Mun mielestä olisi mielenkiintoista käydä diagnoosissa, vaikken usko saavani transdiagnoosia. Se sinänsäkin on niin raivostuttavaa, kun on trans, niin voi saada leikkauksen ja hormonihoitoa, mutta kun on tämmöinen kun mä, niin mitä voi tehdä? Olla tyytyväinen niinä päivinä kun haluaa olla nainen, olla maassa niinä päivinä kun haluaisi olla mies. Sitä ei oikein voi korjata millän tavalla..

SILVERDROPS kirjoitti...

Joo, muakin ärsyttää tommonen :/ Parantuminen pitäisi aloittaa hitaasti, pienellä kalorilisällä pikkuhiljaa.
Mua itteäni ällöttää semmonen, kun ihmiset puhuttelee mua "tyttönen, neiti, tytteli" yms. se suorastaan oksettaa mua, mielummin sanois vaikka "mitä jätkä" tommonen että pitää tuoda normaalissa keskustelussa esille toisen sukupuoli, se ärsyttää. Yritän hienovaraisesti sanoa ihmisille, ettei mulle tarvii sellasta sanoo, se alkaa vaan suututtaa. Mutta se on vain hyväksyttävä, mä olen tyttö, kaikki pitää mua tyttönä, vaikka en siitä tykkäisikään :D