Istumme pöydän ääressä, sinä selailet kosmetiikkamainoksia, minä naputtelen kahvikuppini reunaa. Saanko? minä kysyn ja sinä ojennat sivun täynnä meikkejä, ripsivärejä, luomivärejä, naisten hepeneitä...
Minun kyyneleeni kastelevat pöydän likaista pintaa kun lausun ääneen ne sisälläni pitkään velloneet sanat Haluaisin olla niin kuin ennen, se nuori ja kaunis tyttö, joka käytti meikkiä ja pitsirintaliivejä, varasti hymyllään kaikkien poikien huomion, se sinun kaunis pikku tyttösi... Sinä tartut käteeni ja sanot ettei sitä tiedä vaikka se palaisi. Sinä et ymmärrä kuinka vääräksi minä tunnen itseni mekossa, minä en ymmärrä.. Anteeksi äiti, kun petin sinut.
Pikku lapsi rosoroskinen piilottaa äidin huulipunan paitansa alle äidin kääntäessä selkänsä ja pujahtaa kylpyhuoneeseen, kiipeää puujakkaralle kurkuttelee nähdäkseen pienet kasvonsa peilistä, maalaillakseen kasvojaan aikuisen naisen kasvoiksi. Kuusitoista kesäinen teini, joka aikoinaan, monia kesiä sitten iski oman puuterinsa vasaralla, heitti rintaliivit vaatekaapin perälle unohtumaan, leikkasi hiuksensa, sitoi rintansa, otti käyttöönsä pojan nimen ja pussaili tyttöjä piilottaa äidin kajal-kynän ja ripsivärin hihaansa äidin tapellessa sosiaalityöntekiöiden kanssa puhelimessa ja katoaa omaan huoneeseensa, sulkee oven perässään. Hän huokaa syvään tuijottaessaan rumia kasvojaan peilistä, niitä sukupuolettomia, niitä etsimisen surusta murtuneita. Hän tuhahtaa vielä kerran ja alkaa sutia meikkiä kasvoilleen. Kajal-kynä piirtää ruskeille silmille paksuja ruskeita rajoja, noin ylös ripsentyveen, noin ja alas... Hän kastaa sormensa kielen päähän ja suttaa kulmia, häivyttää niitä rosoisimmiksi. Vanha opittu taito ei näköjään koskaan katoa. Vielä vähän ruskeaa ylös ja sitten luomiväriä. Noin. Ripsiväriä. Harja liukuu kevyesti jokaisen suortuvan kerrallaan, maalaa vaalentuneet kärjetkin mustiksi ja ripset pitenevät entisestään.
Katselen valmista lopputulosta pölyisestä peilistä. Näytän... Kauniilta? Voiko tuota adjektiivia edes lausua samassa lauseessa nimeni kanssa. Olen järkyttynyt. Olen hämilläni. Olen ristiriita. Kuka on tuo muukalainen peilissäni..
Luumurahkapiirakkaa kaksi palaa, puolikas laskiais pulla, suklaa muffini, suklaa fudgea, vanilja jäätelöä ja lisää suklaa fudgea ja kuumaa kaakaota. Vielä muutama keksi, muovipussi keittiön allaskaapista ja hammasharja vessasta ja yläkertaan oman huoneen varjoihin. Musiikki päälle. Tanssittava musiikki, pirteä musiikki. Nauran oksennuksen ryöpytessä käsilleni. Nautin vatsakrampeista ja kyynelistä poskilla jäätelön ja hammasharjan kutitellessa kurkkuani.
Ruma, lihava, porsas, Heikko
Haluan kirjoittaa kaikki nuo rumat sanat käteeni
Haluan nähdä ne joka kerta, kun olen aikeissa haukata jotain
Haluan viiltää ne käsivarsiini
Minulla ei ole nälkä I'm not hungry ja viidelläsadalla muulla
kielellä haluan sanomani kirjoittaa pyöreään mahaani
Minä en syö enää ikinä
...tai sitten haluan vain syliin, pehmeään turvaan, suukon molemmille poskille, kylmät kädet pyyhkimään kyyneleeni, hänen sen tietyn hänen tuoksun minun paidalleni, tuntea itseni rakastetuksi, hyväksytyksi, arvostetuksi, halutuksi, ehkä haluan vain tuntea rakkauden sykkeen rintalastani alla, tai sitten en halua tuntea enää mitään...
Taidan olla sekaisin. Tai sitten olen pahassa pulassa, kusessa yäk... ihastunut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti