maanantai 18. huhtikuuta 2011

I hold my breath and lose the feeling .



Piina penkissäni, mieleni myrskyissä pyörii pieni syömishäiriön hurrikaani. Tai sen jäännökset.
Pirulainen naputtelee niskaani, kaloritaulukot hyppivät silmille. Syömättömyydestä ei tule mitään.
Syömisestä ei tule mitään.

Olen lihonut.
Ahdistaa.
Jätän lounaan ja aamupalan väliin.
Ratkean välipala aikaan syömään kaksi paahtoleipää.
Hups.
Taidan unohtaa päivällisen.
Taidan lähteä lenkille.
Taidan hukuttaa ajatukseni elokuviin loppu illaksi.
Tänään minulla on porttikielto keittiöön.

Lääkkeet eivät auta, turruttavat vain pahimman tuskan, muodostavat padon kyynelten joelleni. Ja kun pato murtuu....
Niin. Löin itseäni mattoveitsellä käteen. Oksensin lattialle silkasta pahasta olosta.
Luulen että tarvitsen vahvemman lääkityksen...

Päätin lopettaa tupakoimisen. Tai ainakin yrittää. Kolmas päivä ilman tupakkaa ja naureskelen itsekseni, että mihin olenkaan ryhtynyt ja miksi. No.... Kuulostaa tyhmältä, mutta lahjamatkakortin takia. Jokerin takia. Meidän ja yhteisen hotelliyömme takia.

Jokeri todella pistää pääni aivan sekaisin. Aamuisin itken onnesta, iltaisin itken ikävästä.
300 kilometrin välimatka on kuin tulehtunut haava rinnassani.

Ei kommentteja: