Everything was perfect, until you decided it wasn't

Harmaus. Taivas näyttää joka päivä samalta. Märältä ja harmaalta.

Olemmeko oikeasti tämän saman taivaan alla? Näyttääkö se samalta sielläkin?

Vai onko kaikki tämä vain minun mielení...

Harmaata. Harmaita päiviä.

Minä laahaan niissä edes takaisin,

maanantai, tiistai vai oliko se maanantai...

En tiedä, enkä edes välitä.

En edes tiedä, mikä kuukausi nyt on. Ja miksi edes välittäisin ?

Tiedän vain, että tämä lapsi, jota yhdessä kannoimme on kuollut. Vain neljän kuukauden ja yhden viikon ikäisenä. Minusta se ei saanut edes mahdollisuutta. Ei saanut sanoa ensisanojaan.

Mutta sinä olit jo liian väsynyt. Sinä tapoit sen ainoan asian, mikä antoi minulle syyn hengittää.

Kaiken tämän jälkeen en vieläkään ymmärrä, missä olen, missä sinä olet, miksi et ole täällä...

Miksi en saa soittaa sinulle?

Kunnes taas muistan sen illan.

Aamulla ensimmäisenä näen sinun kasvosi. Mielessäni.

Suunnittelen soittavani sinulle, saadakseni rauhoittavani, sinun äänesi,

jonka havaitsin vaikka kiireen täyttämältä juna-asemalta.

Sinun tyhmä naurusi, jota sitäkin rakastin, vain koska se oli juuri sinun tyhmä naurusi.

Ja voih.. Sinun silmäsi

Tai ihosi pehmeys

Käsiesi vahvuus, kun kannoit minua

Tai rintasi ylpeys, kun iltaisin sille laskin pääni ja olin vain

sinun pikkutyttösi

Eikö enää ikinä?

Enkä saisi enää koskea...

Vihasin sitä, kuinka sait minun patoni purkautumaan ja ranteeni tulehtumaan.

Vihasin sitä, kuinka itkit luovuttaaksesi.

Vihasin sitä, kuinka helposti päästit irti, siitä, jota ilman et sanojesi mukaan voinut elää. Siitä, jota rakastit.

Juuri se sai minut epäilemään oliko tämä rakkautta ollenkaan.

Ja epäilykseni saivat minut itkemään taas hieman lisää.

Se, kuinka miltei pakotit minut tekemään sinulle sen, jonka minä itse sinulle opetin

teki oloni likaiseksi. Tai ainakin halvaksi.

Kolmas yö. -tai neljäs, en tiedä

enkä itke enää. Äitini hieroo rasvaa sotahaavereihini, avattuihin ranteisiini.

Päätän, tässä ja nyt elää hetki, jollaista en aio enää elämäni aikana kokea.

Se, että itken kesällä pojan takia. Tai tytön.

Loppu kesän aion omistaa itselleni

(ja hauskanpidolle, korkeille koroille ja yhden yön himoille)

Can you see
My eyes are shining bright
'Cause I'm out here
On the other side
Of a jet black hotel mirror
And I'm so weak
Is it hard understanding
I'm incomplete
A love that's so demanding
I get weak

I am not afraid to keep on living
I am not afraid to walk this world alone