keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Do you know what it’s like to feel ugly all the time?


Koko aamupäivänä minun ei tehnyt mieli syödä mitään.
Ajatuskin tästä minun paahtoleipä palkinnostani oksetti.

Päivällä kävimme luistelemassa. Nautin siitä kovasti.
Tunti jäällä pitkästä aikaa. Viimeisestä luistelu kerrasta
taitaa olla jo lähemmäs kaksi vuotta. Ihana, ihana vapauden ja keveyden
tunne kiidellessäni jäillä. Tästä tunteesta on liian pitkä aika...

Ilta oli yhtä helvettiä. Katsoimme kaksi elokuvaa putkeen, lomaa kun on, ja toisen elokuvan aikana
sorruin ahmimaan pop cornia. Puoli pussia meni huoletta kurkusta alas, pieneen
murisevaan mahaani. Seuraavaksi kuusi palaa suklaata. Ensimmäisestä palasta sorruin toiseen, toisesta kolmanteen ja niin edelleen. Sitten juusto siivu ja kaksi palaa punajuurta.
Lusikallinen mansikkarahkaa. Hävettää niin paljon, että tekisi mieli hukuttautua lumihankeen.
Jäädä sinne makoilemaan niin pitkäksi aikaa, että kehoni kuivuisi ja mädäntyisi. Tekisi mieli oksentaa.
Tunkea sormet kurkkuun ja maistaa suussani jälleen pop cornin ja toffee suklaan maku. Tuntea kyyneleet kasvoillani, mahakivut ja krampit siinä perkeleessä joka uskalsikin esittää vastalauseensa unelmaani vastaan.



Hyi.


Yök.

Shame on me .

Huomenna paastoan jälleen. TODELLA paastoankin. Ja poljen kuntopöyrää kuin hamsteri omaansa. Häpeä on niin suuri, etten voi sietää tälläistä huomennakin. Tarvitsen hyppynarun. Hypin koko yön. KOKO YÖN. Olen niin vihainen itselleni. Vedän loput suklaat vessan pöntöstä alas yöllä yksitellen. Avaan ne kääreistään ja tällä kertaa pidän itsehillintäni, enkä pistele niitä poskeeni.


Ylihuomenna minulla olisi mahdollisuus punnita itseni ilman ketään hengittämässä
niskaani, kyselemässä että 'no paljonko painoit?' , mutta en tiedä uskallanko sittenkään.
Jos olen laihtunut, saatan sortua helpommin ylensyömään.
Jos en ole laihtunut, olen taas pettynyt itseeni.
Pettymyksestä saisin lisää motivaatiota ja ajatuksen päähäni siitä, että
minun täytyy olla vahvempi. minä pystyn ja minä haluan olla.
Näillä ajatuksilla voin saavuttaa mitä vain. Kunhan vain saisin istutettua ne päähäni
jokaiseksi hetkeksi, kun tarvitsen rohkaisijaa.
Pelkään sortua. Pelkään sitä todella. Olen käynyt läpi näitä samoja pelkoja,
odotuksia, tätä kaikkea jo vuosia. Tällä kertaa haluan onnistua. Tällä kertaa minä onnistun.
Tällä kertaa minulla on tarpeeksi voimia.



I’m staring in the mirror
Looking back at the person I hate

Ei kommentteja: