tiistai 28. joulukuuta 2010

Passers by were looking at me, as if they could erase it .

Urrg... Koko päivän se on kestänyt. Päänsärky nimittäin. Eivätkä päänsärkylääkkeet näytä tehoavan.
En ollut edes tajunnut, että sen lisäksi etten ole syönyt tänäänkään en ole myöskään juonut kuin ainoastaan kaksi kuppia kahvia ja aamulla yhden vesi lasin huuhtoakseni lääkkeet ja vitamiinit alas kurkusta. Nestehukastahan voi tulla päänsärkyä... kai?





Sen lisäksi, että herään kiljuvaan päänsärkyyn, aamuni ei ollut muutenkaan mistään parhaimmasta päästä. Aamu lääkkeiden jälkeen maistettuani oksennuksen maun suussani istuin polvillani pää vessan pöntössä. Kaoin niin rankasti, että luulin oksentavani lääkkeet taas pihalle. Niin, aivan tätä on tapahtunut ennenkin, kun olen paastonnut. Viimeksi viikko sitten oksensin muovikassiin tummaa raudan makuista nestettä noin desin verran. Tyhjään mahaan tuskin kannattaa lääkkeitä ottaa.


Tänään ei minulla juurikaan mitään ihmeellistä asiaa ole. Ihan mukava päivä, ihme ei vituttanut kertaakaan ja itseasiassa olen todella ylpeä itsestäni tänään! En tosiaan syönyt mitään, vaikka tarjottiinkin, ruokapöydän letutkin saivat minut enemmänkin voimaan pahoin, kuin himoamaan niitä. Kuntopyöräilinkin vielä! 12 kilometriä. Ei siis kovin paljon, mutta kuitenkin. Huominen on taas uusi mahdollisuus. Kaiken kaikkiaan tänään olen uupunut, mutta iloinen.








Lupasin itselleni palkinnon: saisin huomenna syödä pizza palan tai toastin, jos olen tämänkin päivän syömättä. Nyt en tosin tiedä haluanko sittenkään syödä sitä, kun olen viimein päässyt vauhtiin, enkä millään haluaisi irrottaa tästä tyytyväisyydestä ja onnistumisen tunteesta ja tuntea sitä syyllisyyttä ja epäonnistumista syömisestäni.
Ja jokainen valinta vaikuttaa lopputulokseen.

Ei kommentteja: