I just wanna feel, I just wanna feel it come to life.
Jäätelökakkua kahta makua, lakritsaa ja minttusuklaata, kermavaahtoa, strösseleitä, sipsejä niitäkin kolmea eri lajia, lukemattomia erilaisia karkkeja. Pikkuleijonan syntymäpäiväjuhlat. Katselen kateellisena vierestä, kun minua laihempi Punapää leikkaa isoa palaa minttusuklaa jäätelökakkua. Hän on laiha, vaikka syö normaalisti, eikä liiku minua enempää. Piilottelen jalkojani itseltäni pöydän alla ja täytän mahaani light limulla. Ärsyttää. Painoni ei liiku mihinkään suuntaan, vaikka teen mitä, vaikka olen päiviä syömättä, sillä ei näytä olevan minkäänlaista vaikutusta. Ehkä vaadin liian nopeita muutoksia, olen muutenkin niin vaativa ja kärsimätön, että en yhtään ihmettelisi, jos asia olisi näin. Positiivisena voidaan pitää sitä, että reisistäni, mahastani ja jopa pohkeistani on lähtenyt senttejä. Mahasta ja reisistä useampia. Pohkeeni ovat aina olleet sitkeät pysymään muuttumattomina, siksi kahden sentin kavennus tuntuu miltei kuin maratonin voitolta.
Olen myös iloinen siitä, kuinka kivuttomasti ja stressittömästi paastoni tänään onnistui. Yleensä alan vapista jo useita tunteja ennen päivällistä ja pyörittelemään päässäni erilaisia suunnitelmia, siitä kuinka voin välttää päivällisen ja aikuisen painostuksen. Päivällisen aikaan aikuinen tuli vain ilmoittamaan, että ruoka on pöydässä. Minä istuin huoneessani rätti toisessa kädessä ja toisessa puhelin. Ilmoitin tulevani kohta. Jatkoin siivoushommiani ja jätin menemättä.
Ennen lounasta istuin yksin keittiössä opiskelemassa. Aikuinen oli alakerrassa vahtimassa Pirua. Käytin ajan ja tilaisuuden hyväksi luodakseni lavasteet. Juustoa lautaselle ja mikroon, sula juusto epämääräiseksi sotkuksi lautaselle ja leivänmuruja paahtimen alta lautaselle, vohvelirauta lämpenemään ja pois päältä, kansi auki ja viilentymään, kuorin banaanin ja heitän kuoret lautaselle, käärin banaanin paperiin ja heitän sen huoneeni roskikseen. Olen syönyt. Aikuinen ei jaksa valittaa, kun kieltäydyn lounaasta. Minähän söin vain hetken ennen lounasta, kaksi toastia ja banaanin. Niin minä hänelle väitän.
päivän annos:
Vettä, kahvia, light colaa, tuhansia vatsarutistuksia
toivoa ja uskoa.
ehkä minustakin tulee joskus näkymätön.
Tänään oli hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti