Siinä päivän saldo. Vaikka ei pitänyt mitään kiinteää syödä koko päivänä.
Vaaka heilahtaa ja näyttää ihme lukuja. 45! Jes! Tekisi mieli hyppiä riemusta ja huudella kaikille vaa'an lukuja ja kuinka olen laihtunut viime kuukauden aikana lähemmäs 10 kiloa. Suljen kuitenkin vain suuni. Äiti on muutenkin epäillyt, että minulla on jokin syömishäiriö ja sehän vasta tukisikin hänen aavistuksiaan, jos hyppelehtisin hänen luokseen hymy kasvoilla äiti, arvaa mitä mun painoindeksi on 16,7. Esitän huonovointista ja vältän päivällisen.
Paluu matka Ei Minnekään meni ihmeen kivuttomasti. Täällä voin taas olla rauhassa, ilman paineita. Lukuun ottamatta itse luomiani paineita. Pitää olla laihempi ja ahkerampi. Vahvempi ja kurillisempi.
Vittu sä oot iha saatanan laiha
vittu sä oot laihtunu nyt ku katon sun jalkoi ni huhhu
kato nyt mikä lauta toi on
oot vitusti liian alipainonen
joudut koht johonki tiputuksee ku et syö mitää ja oot noi laiha!
sun pitää syä enemmä!
Vaikka näitä kommentteja kuulen jatkuvasti minun mielessäni pyörii vain yksi sana joka kuvaa minua; läski.
Miksi ystäväni eivät voi vain iloita minun onnestani?
Jos kerron Linnulle, että olen laihtunut hän itkee.
Hän pelkää minun puolestani,
minun henkeni puolesta. Hän pelkää turhaan.
Olen elämäni kunnossa ja onnellisempi kuin koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti