Todellisuus ja haaveet kietoutuvat yhteen.
En tiedä missä olen.
En tiedä mikä on todellista.
En syö. En nuku. En hengitä.
En tiedä olenko olemassa.
I'm so deep in nowhere.
Elän unessa. Hengitän tomua
ja aamun usvaa.
Elän haaveissa. Nielen surua.
Peitän haavoja syvällä sisälläni.
I Don't know what to feel anymore.
Sä et oo syöny mitää koko päivänä ja eilenki söit nii huonosti! Nyt otat kyllä yhen leivän! Nyt kyllä tuut äidin kanssa pulla kahveille. Äiti valittaa, etten syö, vaikka jatkuvasti kannan ruokaa yläkertaan... Piilottaakseni ne laukkuuni odottamaan aikaa, kun voin tuhota ne, heittää pois tai antaa jollekin muulle. Täältä olisi kyllä löytynyt syöjiä niille. Vierestä katselen oksennus kurkussa, kun pöyreät lapset tunkevat rasvaisia ja runsas hiilihydraattisia paahtoleipiä ahnaisiin suuriin suihinsa. Yhdellä on päällänsä yöpaita, vaikka on päivä. Hän on mitä luultavammin kulkenut siinä koko päivän. Makoillut sohvalla ja katsellut tv:tä. Uskon, ettei hän ole koko viikonloppuna käväissytkään pihalla. Halveksun hänen kaltaisiaan sohvaperunoita. Tiedän, olen ilkeä ja tuomitseva, mutta en vain voi sille mitään. Vihaan sitä kun enemmän porsaita, kuin naisia muistuttuvat keski-ikäiset ihrakasat valittavat olevansa lihavia ja silti joka ilta nostavat paksut jalkansa jakkaralle, katsovat monta tuntia tv:tä yhdessä sipsikulhon ja suklaalevyn kanssa, ja uskaltavat vielä väittää, että ei ole aikaa liikunnalle. Mukavemminhan ne pari tuntia kuluvat sohvalla Täydellisiä Naisia katsellessa, kuin ulkona lenkillä koiran kanssa, yrittäessä muuttaa puheita teoiksi.
Kahvia, vettä, 1/4 lasi appelsiini mehua
Dallas pullaa, tummaa suklaata, viinirypäleitä, paussikeksejä hajoitettuna pöntössä.Äidin antamia myrkkyjä, joita haudoin laukussani koko päivän, kunnes pääsin takaisin
Ei minnekään. Myrkkyjä, jotka lupasin heittää pois tänne päästyäni.
Ei kiinteää ruokaa, ei nälkää, ei himoa, ei halua.
Itkua, väsymystä, päänsärkyä, ei ruokahalua vieläkään.
Päätin, että paastoan vielä maanantain. Tiistaina syön yhden hedelmän.
Keskiviikkona paastoan taas. Torstaina laitan itse itselleni ruokaa. Ja kaadan ne roskiin.
Paastoan viikonlopun. Toivottavasti. Viikonloppuna punnitsen itseni. Ja juhlin alkoholilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti