keskiviikko 2. helmikuuta 2011

What if I took a step into the clear sky



Vajoan kylpyhuoneen lattialle, otan tukea lavuaarista, yritän paikata hengitykseni, asettaa sen normaaleihin uomiinsa. Katselen kalvakoita kasvojani, kyynelten kastelemia poskiani likaisesta peilistä. Tummat hätääntyneet silmäni tuijottavat peilistä takaisin, yrittäen etsiä vastauksia.
Mikä minulla on, ne huutavat.
Pelkään sekoavani.
Kynteni painaituvat lihaan, rintoihini. Haluan repiä sen, ne irti.
I was born into a hearse.
Miksi minä edes synnyin, jos minun piti syntyä näin vääränä?
Minä olen palapeli jonka kaksi osaa eivät sovi yhteen, väkisin ne on yhteen väännetty hajoittaen toisen puolen kuoren, pintakuvion. Minulla on paha olla. Kukaan ei kuule itkuani kylpyhuoneesta, kukaan ei näe kuivuneita kyyneleitäni. Kukaan ei tiedä ukkospilvistä ja itsetuhosta mielessäni.




Kaikki on hyvin, minä sanon ja hymyilen. Aikuinen hymyilee ja kävelee pois.
Hän ei näe kuinka kasvoni kääntyvät maahan ja kuinka kyyneleet kastelevat silmäkulmani
Kaikki on päin helvettiä.





1 kommentti:

Lollipop. kirjoitti...

jaksa, pikkuinen. huomenna on aina parempi aamu, kirkkaammat tähdet ja korkeampi aurinko. sinun täytyy vain luoda ne itsellesi.