Perjantai
Aivan niin kuin olin uneksinutkin. Helsingin kadut ja yö. Alkoholia ja uusia kasvoja. Yksi syli, josta saan sen kaiken, mitä en aivan tavalliselta ystävältä voi edes pyytää. Hellyyttä ja lisää kaljaa.
Jackkey ottaa minut syliinsä, kantaa minua ja minä nauran. Kädet reisilläni eivät ahdista, eivät silloin, kun ne ovat Jackkeyn. Yön pimeys ei pelota, kun minua ympäröivät yökerhot ja viinan huuruiset puistot.
kaljaa, viinaa, vettä ja vettä. Aamupaino 43.5 kg
Olen niin helvetin onnellinen nyt tänään tässä.
Lauantai
Päivällä tapasin Weetä. Hän vain istui ja unelmoi paikoillaan tylsistyttäen samalla minut. Toivoin pääseväni hänestä nopeasti eroon ja takaisin Jackkeyn ja muiden luo. Jackkey soittaa ja sanoo lähtevänsä juhlimaan. Muserrun luullessani, että joudunkin loppu illaksi mummon pirttiin kutomaan sukkia ja juomaan teetä. Niin, ilman alkoholia. Lopulta Jackkey pyytää minut seurakseen ja minä heitän hyvästit Weelle. Eksymme kotibileisiin vieraalle paikkakunnalle, jota en enää loppu illasta muistakaan. Boolia, kaljaa, viinaa, minttuviinaa, salmiakkikossua ja lopulta Jack Daniels. Jackkey ja minä, juomme samasta pullosta ja vaihdamme viskisuudelmia, poltamme samoja savukkeita. Milloin istun hänen sylissään, milloin hän kantaa minua. Humala, mikä mahtava tekosyy ranskalaisille. Muut lähtevät grillille, ja kun he palaavat minä syön osuuteni palavalla halulla. Enhän minä aamulla kuitenkaan mitään muista vai mitä? Ja se mitä ei muista, ei ole koskaan tapahtunutkaan.
Jackkey ja minä rakastelimme
Enkä ole aamun jälkeen kuullut hänestä mitään.
Minusta tuntuu, että ehdin jo luulla hänestä liikoja.
Typerä tyttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti