Maanantai ja ensimmäinen elokuuta. Syksy on nousemassa ja aurinko laskemassa. On kylmä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Minä palelen syvältä sisältä. Jokin painaa keuhkojani.
Huoli, murhe, katumus.
Ja se maanantai. Aina yhtä ankea. Vihaan maanantaita.
Niin kuin joka ikistä päivää viikossa.
Ainakin, niitä, jotka joudun pakosta viettämään Ei-Missään.
Punapää lähti ja minä piirrän käsiini luita. Hiljaisuuteni ja yksinäisyyteni. Haluaisin nukkua päiväni pois.
Riitaa äidin kanssa. Taas. Niin kuin aina.
If you don't care about me, why should I care about myself?
Mustaa kahvia ja vettä, liian vähän sitäkin ja pelkään kuivuvani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti